Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Kmeiracath


© Reesink (with permission)

Perustiedot

Virallinen nimi: Kmeiracath "Moira" Rotu: Trakehner
Sukupuoli: Tamma Säkä: 167cm
Syntymäaika: 18.09.2013
täyttänyt 8v 18.05.2014
Väri: -
Painotus: Esteratsastus Koulutustaso: Vaativa A, 160cm
Omistaja: Manaaja (VRL-14336)  Kasvattaja: Taciturn (VRL-12909)
Rekisterinumero: VH15-021-0217 Meriitit: KTK-II, ERJ-I

Kantakirjattu II-palkinnolla 20.12.2016 pistein: 17 + 18 + 18 + 19 = 72p
Champion (Ch) - arvonimi myönnetty 14.01.2017

Palkittu esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa I-palkinnolla 31.01.2018 pistein:
8,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 101,5p

Luonne

Moira on niin kenkku ja itsepäinen kuin tamma vain osaa olla, siitä syystä en itse ole koskaan oppinut pitämään siitä. Tamma on oikea maanvaiva mitä tulee yleiseen arjesta selviytymiseen, sillä joka päivä on tammapäivä, joten yhteistyöstä ei todellakaan tule mitään vaikka kuinka yrittäisi. Ehkä tuo musta pikkupiru sitten ajattelee olevansa jotenkin oikeutettu pompottamaan ihmisiä miten haluaa, onhan sitä hemmoteltu melkoisesti sen entisessä kodissa.

Moira tulikin Valiantiin kahdeksan vuotiaana prinsessana, joka jo silloin osoitti olevansa ihmisen yläpuolella. Kalliita ammattivalmentajia ja ties mitä hevoskuiskaajia ollaan hommattu saadaksemme Moira osoittamaan edes hitusen kunnioitusta ihmisiä kohtaan, mutta aivan turhaan. Entisen kodin jättämät syvät arvet olivat olleet jo ties kuinka kauan lähes korjaamattomissa. Ainoa asia mikä on saanut Moiran edes yrittämään käyttäytyä hevosen tavoin on, ollut ehdoton pysyvyys: samojen ihmisten on tehtävä samat askareet päivästä toiseen - ja tamma saattaa hörähtää iloisesti silloin tällöin. 

Uusia tuttavuuksia se vedättää armotta, mutta kauan sen kanssa tekemisissä olleet ihmiset ovat ihan kiva juttu. Tietysti ihmisellä pitää olla vahva auktoriteetti, sekä pitkäjänteisyyttä jottei hermo pala tuon tammapaholaisen kanssa hetkessä. Pakko myöntää, että itse en ole yksi niistä joihin Moira luottaa. Tamma suorastaan halveksii minua, toisaalta niin minäkin sitä. Niin pitkään kun tallimestarimme saa puuhastella tamman kanssa rauhassa ilman mitään sen pahempia ongelmia, on minulle aivan sama miten Moiralla menee. Kun muut pitävät siitä huolen, jääpähän silloin minulle enemmän aikaa antaa enemmän huomiota niille hevosille joista oikeasti pidän.

Sukutaulu

Isä. Frekunal evm
trak, 170cm, m
ii. Bluafunes evm
trak, 172cm, mkm
iii. Tuntematon
iie. Tuntematon
ie. Foemmidia evm
trak, 168cm, trn
iei. Tuntematon
iee. Tuntematon
Emä. Kouenal evm
trak, 166cm, prn
ei. Spite evm
trak, 168cm, prn
eii. Tuntematon
eie. Tuntematon
ee. Knamyine evm
trak, 165cm, trn
eei. Tuntematon
eee. Tuntematon

Sukuselvitys

i. Frekunal on 170cm korkea komea musta trakehnerori. Tutuimmille pelkkä Fred on herkästi kuumuava ja itsepäinen esteratsu Saksasta. Orilla on hieno hyppytyyli ja se on erittäin tarkka ja varma esteillä. Kouluratsastuksessa ehkä hieman kömpelö ja tylsistyy nopeasti koulukiemuroihin. Fred on itsepäisyydestään huolimatta monen lemppari, sillä se on hurjan miellyttämisenhaluinen ja komea. Ori onkin saavuttanut paljon suosiota ulkonäkönsä takia, mutta ei se esteilläkään mikään tuntematon nimi ole. Frediltä löytyy iso kasa sijoituksia ja sitä on käytetty paljon jalostukseen ympäri maailman.

ii. Bluafunes on hieno saksalainen trakehnerori. Tällä estepainoitteisella orilla on 172cm korkeutta ja se on kauniin mustankimo. Blue on ihmeen lempeä oriksi, lähes ruunamainen, ja siksi monet erehtyvätkin luulemaan sitä ruunaksi. Tottakai Blueltakin löytyy sitä temperamenttia ja tammojen perään kiljumista, mutta jälkeläiseensä Frekunaliin verrattuna Blue on oikea nallekarhu. Ori on erittäin taitava esteillä ja se on kovin miellyttämisenhaluinen ja energinen. Oria on helppo käsitellä, mutta se ei anna mitään ilmaiseksi, vaan sen kanssa tulee tehdä töitä. Blue on hyvin sijoittunut esteratsastuksessa ja muutama koulusijakin sillä on alla. Jälkeläisiä orilta löytyy monenlaista ja ympäri Euroopan.

ie. Foemmidia on 168cm korkea tummanruunikko trakehnertamma Saksasta. Midia on suoraan sanottuna itsepäinen, kiukutteleva ja kuriton pikkukakara, jonka kanssa todella tarvitaan pitkäpinnaisuutta. Tamma on selvästi yhden ihmisen hevonen, eikä pidä siitä, jos sen ympärillä sählää useampi ihminen. Jo se yksi voi olla välillä liikaa. Midialla on hyvä hyppytyyli ja siitä olisi voinut tullakin jotain, jos se ei olisi joutunut valitettavaan onnettomuuteen kisamatkalla. Tamma oli juuri aloittanut kisauransa ja näytti niittävän menestystä, mutta onnettomuus vei hevosen hengen. Tammasta jäi kuitenkin hieno vahinkovarsa Frekunal, eikä ketään kaduta pätkääkään että vahinko tapahtui.

e. Kouenal on kaunis trakehnertamma Ruotsista. Tämä 166cm korkea punaruunikko tamma on varmasti tallin suosikkihevonen. Vaikka siltä löytyy itsepäisyyttä ja kiukkupäiviä, on se helppo käsitellä ja erittäin miellyttämisenhaluinen. Tamma on suurimmaksi osaksi ajasta oikein lempeä yksilö ja sen kanssa on mukava tehdä töitä. Unna on kenttäpainoitteinen ja taitoa siltä jokaiseen osuuteen löytyykin, hurjasti! Unna on kovin monipuolinen tamma ja koska se on yleisesti ottaen rauhallinen ja helppo käsitellä ja sopii kenttäratsastukseen mainiosti. Hevonen ei myöskään pelkää haasteita, joten iso plussa siitä. Unna on kohtuullisesti sijoittunut hevonen ja siltä löytyy muutama hieno jälkeläinen, lähinnä Ruotsista ja Saksasta.

ei. Spite on komea punaruunikko trakehnerori Itävallasta. Tällä 168cm korkealla hevosella ei olekaan niin ruusuinen historia. Spite oli ensimmäiset kuusi vuotta koko ajan kodinvaihtaja, eikä se saanut asettua missään aloilleen. Oria stressasi tilanne ja kun se viimein pääsi loppuelämän kotiin, oli hevosessa työstämistä. Spitestä kuitenkin kuoriutui oikein hieno hevonen, kunhan sen kanssa jaksoi tehdä pitkäpinnaisesti töitä ja kasvattaa sen luottamusta. Orista tulikin yhden ihmisen hevonen ja se pääsi kokeilemaan muutamat kilpailutkin. Spite kuitenkin pidettiin aika rentona ratsuna ja siltä löytyy pari jälkeläistä Itävallassa ja Saksassa.

ee. Knamyine on herkkä trakehnertamma Ruotsista. Mynne on tummanruunikko, 165cm korkea kenttäpainoitteinen tamma. Hevonen on rauhallinen ja miellyttämisenhaluinen, eikä se pelkää haasteita. Hevonen on erittäin herkkä avuille ja sitä tulee käsitellä hellästi. Liian kovilla otteilla tamma menee aivan jumiin, eikä oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Sama juttu käy, jos selässä on osaamaton ratsastaja. Mynne on kiertänyt monet kilpailut, mutta kisaura katkesi sen selkäongelmiin. Siitä lähtien tamma on ollut vain rennossa käytössä, eikä tamman selkä vaivaa sitä ollenkaan. Tamma siirtyikin siitoskäyttöön ja siltä löytyykin muutama hieno varsa.

Jälkeläiset

Syntymäpäivä Varsan nimi Isä/emä Muuta Omistaja
22.04.2015 o. Valiant Krohaw i. Steinmetz - Talvikki, VRL-14181
07.03.2017 t. Kaempferia AWB i. Asar - Anarchy, VRL-14465


Kilpailukalenteri

Kmeiracath kilpailee porrastetuissa, ajantasalla olevat ominaisuuspisteet löydät tamman VRL-profiilista.

Kisapäivä Tulokset Paikka Luokka Sijoitus
NJ näyttelysijoitukset
10.10.2016 Tulokset Whitehall Puoliveritammat irtoSERT 
31.10.2016 Tulokset Marksman Sporthorses Trakehnertammat irtoSERT
24.11.2016 Tulokset Ponitila Adina   irtoSERT
ERJ esteratsastussijoitukset
25.03.2015 Tulokset Valiant Warmbloods 160cm 3/30
28.03.2015 Tulokset Valiant Warmbloods 160cm 3/30
01.04.2015 Tulokset Valiant Warmbloods 160cm 1/30
02.04.2015 Tulokset Valiant Warmbloods 160cm 1/30
05.04.2015 Tulokset Valiant Warmbloods 160cm 5/30
06.04.2015 Tulokset Valiant Warmbloods 160cm 5/30
21.12.2016 Tulokset Romilly 160cm 4/48
03.02.2017 Tulokset Romilly 160cm 5/48
05.02.2017 Tulokset Romilly 160cm 6/48
23.03.2017 Tulokset Kultahuisku 160cm 5/33
24.03.2017 Tulokset Kultahuisku 160cm 4/33


Päiväkirja

31.08.2017 Estevalmennus // Valmentaja: Hapero

Saavuin Ribacage’s Warmbloodsin maille hyvissä ajoin ennen valmennusta, hiipparoin lähemmäs seuraamaan hevosten alkuverryttelyä oppiakseni niistä jotain ennen valmennusta - salassa siksi, että moni ratsastaja huomaamattaan muutti ratsastustaan, kun valvova silmä saapuu paikalle. Moira ratsastajineen tuntui olevan ongelmissa, valmennuksen ainoalla tammalla oli kuulemma muutenkin haastava luonne, saati nyt kun sen kanssa kentällä oli esteitä ja kaksi oriherraa. Varsinkin, kun ilmestyin kentän laidalle, alkoi Moiran ratsastaja yrittämään entisestään liikaa vähän kaikkea ja Moira kiihtyi entisestään. Tässä olisi työmaata.

Valmennuksen hevoset olivat osittain eri tasoisia, mutta saisimme kyllä kaikille haastetta aikaan pienehköilläkin esteillä, sillä tänään oli vuorossa erittäin paljon teknistä osaamista vaativaa treeniä. Toiveitteni mukaan kentälle oli rakennettu ahtaita linjoja ja haastavia käännöksiä sisältävä rata, tarkkana saisivat ratsastajat olla! Ihan alkuun halusin nähdä jokaisen ratsukon hyppäävän yhden kohtalaisen vaikean viiden laukka-askeleen pysty-okseri-linjan, jotta näkisin miten ratsukko toimii. Moira ratsastajineen ylitti vain reilun metrin esteet puhtaasti, mutta ei todellakaan tyylikkäästi. Selvästikin tässä parivaljakossa hevonen oli se, joka vei - ratsastaja yritti vain roikkua mukana. Peli vihellettiin kokonaan poikki ja Moiran kanssa aloitettiin ihan alusta: riehuminen kiellettiin alusta asti, siitä seurasi vain pysäytys, vaikka sitten aitaan. Yllättävän nopeasti Moira hyväksyi uuden kohtalonsa ja tajusi, että ryöstämällä ja riekkumalla se ei voittanut mitään, ei se selvästikään tyhmä ollut. Ja loppujen lopuksi, tammahan esitti ihan hurjan hienoja hyppyjä ja tarkkaa harkintakykyä, kun ratsastaja luotti siihen ja antoi sille tarpeeksi tilaa!
 



26.06.2017 Päiväkirjamerkintä // Kirjoittanut: Lea M.

"Viimeinen kuulutus Amsterdamiin", Charles de Gaullen lentokentältä kuului. Minä juoksin jo valmiiksi puolikuolleena portilleni ja vilautin boarding passiani. Huh, ehdin. Vähän päälle tunnin kestäneen lennon jälkeen Manaaja oli luvannut, että joku tulisi hakemaan minua kentältä. Hetken autossa ja sitten olimme Ribcage's Warbloods -nimisen tallin pihassa. Olin siis lupautunut viikonlopuksi Manaajan tallille hoitelemaan ja ratsastamaan hevosia. Eikö minulla olisi kiire omallakin tallilla? No kyllä tietenkin, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Siitä oli pitkä aika kun olin viimeksi ollut Hollannissa ja pidin aina matkustamisesta sekä uusien kontaktien luomisesta. 

Kun olin päässyt majoittumaan, Manaaja näytti ensimmäisen hevosen, jonka kanssa voisin aloittaa. Tumma trakehnertamma Moira hörähteli hieman ennakkoluuloisesti kun saavuimme sen luo Manaajan kanssa. Se selvästi paikallisti, että minä olin uusi yksilö, mutta Manaajan se huomasi olevan tuttu. Näin, että tamma mietti, pitäisikö sen käyttäytyä vai olla käyttäytymättä. Kiltisti se kuitenkin päästi minut sen karsinaansa ja itsevarmasti aloin rapsuttelemaan tammaa. Manaaja sanoi, että voisi hakea muutaman harjan, jotta voisin aloitella tutustumaan tammaan lähemmin. Moira oli selvästi järkyttynyt siitä, että minä, joka en todellakaan sopinut sen päivärytmiin tai mihinkään mikä kuului sen elämään, olin juuri tepastellut sen karsinaan. Manaaja palasi harjapakin kanssa. Sanoin pärjääväni tamman kanssa. Harjailin sitä rauhassa ja ehkä loppupuolella minusta alkoi tuntua siltä, että tamma voisi ehkä luottaa minuun. Taputtelin tamman vielä lähtiäisiksi ja vein harjapakin pois.
 



28.03.2017 Estevalmennus // Valmentaja: Jannica

Saavuin tallille hyvissä ajoin tarkoituksena pitää Manaajalle ja Moiralle estevalmennus. Kirosanat sinkoilivat jo kaukaa pitkin tallin seiniä, siinä kohtaa vasta muistin mikä tamma oli kyseessä. Tummanruunikko omanarvonsa tunteva tamma, joka ei kuuntele ketään eikä mitään kun sille päälle sattuu.. ja sattuihan se, tottakai.. Huokaisten vedin muutaman kerran syvään henkeä astuen talliin. Tervehdin punaisena kypärää päähänsä vetävää Manaajaa (miten sopivan nimen omaavalle ratsastajalle aina osuikin nämä jästipäät) ja muistutin turvaliivistä. Ratsukko pääsi hengissä maneesille asti, tosin silläkin matkalla piti jo muutamaan otteeseen yrittää jyrätä taluttaja alta pois. Asiaa ei yhtään auttanut se, että mukana keikkui pikkuvarsa, joka seurasi mielenkiinnolla jokaista emänsä liikettä ottaen oppia. Tänään oli onneksi tarkoitus treenailla varsan takia pienillä korkeuksilla ja olihan tamma toki vähän kunnoltaankin päässyt huonontumaan, ratsastajan talvilomasta puhumattakaan, joten tänään otettaisiin iisisti. Varsa teljettiin katsomon aidan taakse alkuun, ettei se olisi tiellä. Ilmeisesti nuori neiti oli jo tottunut tähän, olihan se aivan pian vieroitusikäinen ja matkustaisi uuden omistajansa luo tuossa tuokiossa.

Alkukäyntien jälkeen ratsastaja sai ottaa ohjat ja alkaa taivuttelemaan reipasta tammaa ravissa tehden voltteja, ympyröitä ja paljon asettelua sisään ja ulospäin. Tehtävät vaikuttivat molemmille hieman haastavilta pitkän tauon jälkeen, kun mukaan otettiin puomit, mutta hyvin he yrittivät kyllä, pointsit siitä. Aikansa ravailtuaan Manaaja sai nostaa laukan, Moira ei kuitenkaan ollut asiasta samaa mieltä, vaan kahden ekan nostoyrityksen se teilasi tyystin pysähtymällä niille sijoilleen pomppimaan. Kolmannella kerralla tamma keksi jo pukittaa, mutta saatuaan muutaman valitun sanan viimein Manaajalta jatkoi se nätisti laukkaa uralla. Toiseen suuntaan tamma yritti kiskoa päätä alas että olisi saanut pukitettua, mutta kun se ei onnistunut tyytyi se yrittää ryöstää joka kerta ympyrältä uralle tullessa. Nopeasti kuitenkin lapsenmieliset ideat jäivät taka-alalle tamman äkätessä esteet. Sitten mentiin ja lujaa. Yllättävän hyvin Manaaja sai kuitenkin tamman menohalut hillittyä nyt kun se ei enää tehnyt mitään tyhmää. Puomien väliin jäi kuitenkin vielä turhan vähän askelia, joten tehtävä uusittiin ennen kuin nostimme niitä minnekään korkeuksiin. Toiseen suuntaan tehtävä sujui jo paljon paremmin ja tamma sai puomien väliin seitsemän askeleen sijaan yhdeksän, joka oli tavoitekin. Näiden jälkeen ratsukko sai tulla vielä muutaman kerran ristikon laukassa, joka oli tietenkin niin hauskaa että piti kiihdytellä ja pukittaa.. kuinkas muutenkaan? Manaaja oli kuitenkin nopeasti tilanteen tasalla ja ilottelu loppui lyhyeen. Loppuravit sujuivatkin hyvin, olihan tamma ehtinyt väsyttää itsensä jo ihan täysin tuossa tunnin aikana.
 



01.03.2017 Estevalmennus // Valmentaja: Dimma

Matkasin kohti Ribcage’s Warmbloodsia valkoisella farmari-Audillani ja tällä kertaa oli vuorossa estevalmennus valmennettavina Manaaja ja Moira. Tallilla minua oli vastassa hienon näköinen ratsukko. Moira oli kyllä Manaajan sanojen mukainen, eli erittäin kaunis trakehner-tamma. Hevonen oli kuulemma myös kenkku ja itsepäinen, mikä ei sopinut sen ulkonäköön ollenkaan. En siis oikein osannut odottaa mitään, kun aloitimme valmennusta. Lähinnä ratsukon kanssa katsoisimme teitä esteille ja sarjaesteitä.

Moira oli energinen, mutta itsepäisyys tuli heti esille. Manaaja ei kuitenkaan menettänyt kertaakaan hermoja tamman kanssa valmennuksen aikana, vaan työskenteli sen kanssa pitkäjänteisesti. Moira reagoin herkästi apuihin ja tuntui, että hevonen meni välillä aivan sekaisin, mitä pitikään tehdä ja se hermostutti sitä silminnähtävästi. Tammalla oli kaunis ja hyvä hyppytyyli ja se hyppäsi pelottomasti ja varmasti. Kertaakaan tamma ei kieltänyt, vaikka välillä olikin vähän vaikeampia teitä ja mitä haastavampia sarjaesteitä. Manaaja piti Moiran hyvin aisoissa, joten kaikenkaikkiaan valmennus sujui hyvin. Ratsukko suoritti annetut tehtävät kunnialla loppuun asti vaikeuksistakin huolimatta. Tamma meni välillä sekaisin askelissaan esteiden välillä, mutta hyppäsi silti varmasti. Tamma hyppäsi koko valmennuksen puhtaasti ja tästä ratsukosta voisi tulla vielä vaikka mitä. Tähän varmasti kuitenkin vaadittaisiin, että osapuolet edes sietäisivät toisiaan. Oikein onnistunut valmennus ja hyvä te! Tulen mielelläni valmentamaan teitä uudestaankiin, jos minut vain uudestaan tänne päästetään.


Kuvagalleria



© kuvien tekijänoikeustiedot
Luonne © Taciturn (VRL-12909)
Sukuselvitys © Dimma

VIRTUAALIHEVONEN



VIRTUAALITALLI

Päivitetty viimeksi: Helmikuu/2018
 Piditkö meistä? Anna ääni tallilistalla!

Ulkoasu © 2016 H02877 | Ulkoasun kuvat © Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan & Ransu
Kaikki muu ellei toisin mainita © Ribcage's Warmbloods

©2018 Ribcage's Warmbloods - suntuubi.com